TANSSIJA VALOKEILASSA

Marraskuu: Terhi Kuokkanen

MARRASKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: TERHI KUOKKANEN

crystalpieceshumanbeings

Crystal pieces: human beings. Kuva: Matti Häyrynen.

Esiintymiset:
Crystal pieces: human beings
To 17.11. klo 18.15 (ENSI-ILTA) Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
Pe 18.11. klo 18.15  Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
La 19.11. klo 18.15 Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
To 24.11. klo 18.15 Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
Pe 25.11. klo 19.30 (osa Late Nights -tapahtumaa, vapaa pääsy!) Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
Ma 28.11. klo 17.30 Helsinki Contemporary, Helsinki
Ti 29.11. klo 17.30 Helsinki Contemporary, Helsinki

Crystal pieces: human beings johdattaa yleisön ja kolme esiintyjää ihmisyyden ja tietoisuuden äärelle. Teos luo katsojien ja esiintyjien välille outoja ja ennen kokemattomia tilanteita liikuttaen energiaa, ihmisiä, ääntä ja tuntemuksia tilassa. Omien valintojen kautta katsojat tekevät kokemuksesta henkilökohtaisen.

Taidemuseoissa ja -gallerioissa esitettävä crystal pieces: human beings avaa kaikki aistit äänille, liikkeelle, muodoille ja hämärän eri sävyille. Näyttelytiloissa läheisyyden ja kosketuksen havainnoista tulee yhtä lailla osa esitystä kuin visuaalisista, kuulollisista ja kinesteettisistä havainnoistakin. Aistikokemuksien herkistäminen luo inhimillisen kohtaamisen yleisön, esiintyjien ja taiteen välille.

crystal pieces: human beings on toinen osa koreografien Mikko Hyvösen ja Veli Lehtovaaran kanssa vuosina 2016-2017 toteutettavasta projektisarjasta.

Koreografia:  Mikko Hyvönen
Esiintyjät: Mikko Hyvönen, Terhi Kuokkanen ja Jaakko Nieminen
Tuotanto: Off/Balance
Kesto: 40-60 min
Liput: 12/8 €

HENKILÖKUVA

Terhi Kuokkanen on tanssitaiteilija, joka asuu Jyväskylässä, mutta esiintyy ja työskentelee myös muualla Suomessa ja välillä myös kansainvälisesti. Terhi on Tanssiryhmä Off/Balancen perustajajäsen ja toinen taiteellinen johtaja. Hän myös tekee koreografioita ja opettaa tanssia. Terhi on koulutukseltaan Tanssitaiteen maisteri (Teatterikorkeakoulu 2009) ja Tanssinopettaja AMK (Savonia ammattikorkeakoulu 2006).

kaipuunkaruselli

Kaipuun karuselli. Kuva: Jaakko Manninen.

Mitä tanssit?

Pääasiassa nykytanssia.

Milloin ja miten aloitit tanssimisen?

Olen aloittanut tanssimisen Jyväskylässä Tanssikoulu Sarassa noin viisivuotiaana aluksi satubaletilla. Noin seitsemänvuotiaana siirryin baletin pariin, jota harrastinkin intensiivisestä koko lapsuuden ja nuoruuden. Myös nykytanssi ja jazztanssi tulivat mukaan kuvioihin varsin pian.

Mistä inspiroidut?

Taiteesta, elämästä ja ihmisistä. Voin inspiroitua niin taidenäyttelyssä, elokuvissa, teatterissa tai lasten leikkipuistossa. Tai esimerkiksi Kuokkalan sillalla, kun iso naakkaparvi lentää yli.

Mieleenpainuvin tanssimuistosi?

Kerron tässä yhden lukuisista mieleen painuneista. Tanssiryhmä Off/Balancen debyyttiteos Kynnyksellä (koreografia Veli Lehtovaara ja Mikko Hyvönen) kiersi sekä Suomessa että ulkomailla. Ensi-ilta oli Jyväskylän Kesässä 2011 ja melkein heti sen jälkeen lähdimme Pyhäjärven Täydenkuun Tansseille esiintymään. Jostain syystä juuri tuo esitys on jäänyt mieleeni, erityisesti tunnelman kannalta. Pystyn vieläkin jollain tavalla palauttamaan mieleen muutaman hetken siitä esityksestä. Yleisössä oli paljon tanssin ammattilaisia, mikä oli myös erityisen jännittävää tuolloin. Saimme  paljon hyvää palautetta, mikä tuntui  hyvältä, koska kyseessä oli meidän ryhmän ensimmäinen teos.

Pakko vielä kertoa tähän yksi toinenkin muisto, joka ei suoraan liity omaan tanssiin. Kynnyksellä teoksen keikkamatkalta Saksaan kansainvälisille tanssimesuille on jäänyt erityisesti mieleen joutsenet! Yhdellä kiinalaisella ryhmällä oli teoksessa mukana noin 15 kappaletta valkoisia ja mustia joutsenia. Joutsenet tepastelivat näyttämölle pitkin käytävää, joka oli meidän pukuhuonetilojen vieressä. Äärimmäisen tärkeää oli, että saman aikaisesti käytävässä ei saanut kulkea kukaan muu. Joutsenten kakkaa oli pitkin käytävää tuon jälkeen ja haju oli sen mukainen. Uskomatonta minusta oli tuolloin ja on vieläkin, että jotkut tanssiryhmät roudaavat ympäri maailmaa joutsenia.

terhi_void_2

Void. Kuva: Matti Häyrynen.

Olet päässyt tekemään muun muassa tanssijan, koreografin, tuottajan, ohjelmiston suunnittelijan ja taiteellisen suunnittelijan töitä tanssitaiteen kentällä. Mikä rooli on sinulle mieluisin? Miksi?

Kaikki roolit ovat mieluisia. Kiinnostun siitä tehtävästä, mikä on juuri ”käsissäni”. Nautin esiintymisestä valtavasti, mutta myös koreografian tekeminen on aivan ihanaa. Saatan myös päästä flow -tilaan esimerkiksi hakemustekstiä työstäessäni. Olen kiitollinen siitä, että minulla on monta roolia ja hyvin erilaisia työtehtäviä. Ne kehittävät minussa erilaisia ominaisuuksia.

Millaista on esimerkiksi tanssitapahtuman ohjelmiston suunnittelu? Millä perusteilla tanssiteoksia valitaan?

Yhdellä sanalla kuvaten: haastavaa. Ohjelmiston suunnittelussa joutuu ottamaan huomioon monta erilaista asiaa. Ei riitä, että teos kiinnostaa itseä. Pitää miettiä mm. resursseja, tilaa, yhteistyötahoja ja yleisöä.

Minusta tärkeää valintatilanteessa on miettiä, mikä teos itsessä herättää kiinnostusta. Kiinnostusta voi herättää itse teos, sen tekijät tai vaikka aihe. Ikinä ei voi tietää pelkän kuvailun perusteella millainen teos on ”helmi” eli tärkeää on nähdä esitys joko livenä tai videolta.

Valintaperusteet riippuvat varmasti myös edellä mainittujen asioiden lisäksi kustakin valitsijasta. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää, että teos herättää minussa jonkinlaisia tunteita.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa tanssijana?

Toivon, että voisin tanssia vielä pitkään. Erityisesti toivon, että kroppa pysyisi kunnossa.

Lokakuu: Hanna Savolainen


LOKAKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: HANNA SAVOLAINEN

Kuuntele Radio Jyväskylän haastattelu

 

hannaanne-maarit_01_web

Katkeamattomia kontinuumeja. Koreografia Virpi Juntti. Kuva: Jani Salonen.

Esiintymiset:
Su 9.10.2016 klo 15 Katkeamattomia kontinuumeja / Two – Kahden tanssiteoksen ensi-ilta / Painotalo, Äänekoski
Ma 10.10.2016 klo 13 Katkeamattomia kontinuumeja / Painotalo, Äänekoski
Su 16.10.2016 klo 13 Katkeamattomia kontinuumeja / Serlachius-museo Gösta, Mänttä-Vilppula

Katkeamattomia kontinuumeja on koreografi Virpi Juntin teos kahdelle tanssijalle ja muusikolle. Näyttämöllä nähdään kolme liikkuvaa – ja välillä myös pysähtynyttä kehoa. Muusikko, jonka liikkeet konkreettisesti aiheuttavat ääniä ja kaksi tanssijaa joiden äänekkyys tai äänettömyys ei ole ensisijaista vaan se, millä tavoin he tulkitsevat heille luodut keholliset reitit. Teoksessa koreografin pyrkimys on hyvin yksinkertainen. Halu välittää liikkeen ja musiikin dialogista syntyviä tunnetiloja sekä tutkia esiintyjien välisiä kontakteja ja kohtaamisia.

Koreografia – Virpi Juntti
Tanssi – Hanna Savolainen ja Anne-Maarit Kinnunen
Musiikki – Mika Savolainen

HENKILÖKUVA

Hanna Savolainen (tanssitaiteen maisteri, tanssiopettaja) on omien sanojensa mukaan tanssin moniottelija Äänekoskelta. Hanna on esiintyvä tanssitaiteilija, koreografi ja Koskelan Tanssin johtava opettaja.

Mitä tanssit?

Monia tanssilajeja. Minulla on nykytanssijan koulutus ja se on se omin juttu, mutta pidän myös jazztanssista ja tietysti balettia on hyvä osata. Olen myös tanssinut muutaman vuoden katutanssia ja breikkiä, joten perusteet tiedän niistäkin lajeista.

6s1a3746

Haru. Koreografia Virpi Juntti. Kuva Matti Häyrynen.

Milloin ja miten aloitit tanssimisen?

Aloitin 5-vuotiaana Koskelan Balettikoulussa Äänekoskella äitini opissa ja siskojeni jalanjälkiä seuraten. Siitä tanssiurani on sitten jatkunut.

Mistä inspiroidut?

Yllätyksellisistä esityksistä, uusista liikkeistä ja tavoista tanssia, hyvästä musiikista, kuvataiteesta, kirjoista ja hyvistä keskusteluista. Inspiroidun kaikesta mikä liikuttaa tunteita ja laittaa ajattelemaan.

Mieleenpainuvin tanssimuistosi?

Ei ole yhtä yksittäistä vaan niitä on monia: Tommi Kitti lavalla ja hänen ainutlaatuinen liikekielensä, kuuden viikon American Dance Festival Pohjois-Carolinassa, New Yorkin reissut ja siellä treenaaminen. Eli varmaankin matkustelun ja tanssin yhdistäminen.

Ehkä ylipäätään se seikka, kun menee ulkomailla treenaamaan, niin tuntuu  aina kuin olisi tullut kotiin.

Toimit Koskelan Tanssin johtavana opettajana Äänekoskella. Miten päädyit tanssiopettajaksi?

Opetin jo lukioaikana jonkin verran – ilman minkään valtakunnan rahkeita, sanoisin. Ensimmäisen tanssitaiteenlaitoksen (TeaK) vuoteni jälkeen Äänekoskella alkoi tanssitaiteen perusopetuksen pilottikokeilu. Päätin pitää välivuoden koulusta ja tulin Keski-Suomeen: opetin Äänekoskella, Konnevedellä ja Sumiaisissa vuoden. Homma oli kivaa,  joten palasin TeaKiin tekemään opinnot loppuun ja saamaan kunnon pohjan tälle alalle. Koulutus painottui  silloin tanssijantyöhön, mikä oli hyvä asia. Valmistumisen jälkeen tanssin freelancerina 4-5 vuotta Helsingissä ja opetin samalla eri puolilla Suomea. Minulle on aina ollut selvää, että tanssin parissa teen kaikkea: opetan, tanssin ja koreografioin.

Kumpi miellät olevasi enemmän: tanssitaitelija vai tanssiopettaja? Miksi?

Molempia. Painotus vaihtelee sen mukaan, mitä olen milloinkin tekemässä. Tosin tanssinopettajan työ vie hyvin paljon aikaa, joten se on melkein aina niskan päällä.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa tanssijana?

Tanssijana ei ole koskaan valmis, aina on parannettavaa. Ei minulla ole mitään tiettyä  yksittäistä tavoitetta vaan ylipäätään haluan työstää  tanssijuuttani. Esimerkiksi ilmaisun syvyyttä ja liikkeen vivahteikkuutta voi työstää loputtomiin. Ja tietysti haluan pysyä ajan tasalla enkä jämähtää vanhoihin kaavoihin.

Syyskuu: Jukka Tarvainen

SYYSKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: JUKKA TARVAINEN

Kuuntele Radio Jyväskylän haastattelu

Kuva: Elina Häyrynen

Esiintymiset: 
To 22.9.2016 klo 22 Hutiklubi / Tanssin Aika, Aalto-Sali
Pe 23.9.2016 klo 9:15 Aventuristi / Tanssin Aika, Aalto-Sali
La 24.9.2016 klo 12 Noin kilometrin liike / Tanssin Aika, LeQulkuri
Ke 28.9.-7.10. Hutiklubi kiertue alakoululaisille / Minä Tanssin! -kiertue Keski-Suomessa

HENKILÖKUVA

Kuka olet?

Olen Jukka Tarvainen, 37-vuotias ammattitanssija. Alun perin olen kotoisin Jyväskylästä, mutta vuodesta 2004 olen asunut Helsingissä, ensin tanssia opiskellen ja valmistumisen jälkeen freelancerina työskennellen. Pääsääntöisesti työskentelen esiintyjänä, mutta välillä saatan opettaa workshop-luontoisesti parkouria, akrobatiaa tai jotakin tanssin alaan liittyvää tai vierailla koreografin saappaissa.

Mitä tanssit?

Tanssin nykytanssia, se on myös koulutukseni. Nykytanssin käsite on hyvin laaja ja usein produktiot joissa työskentelen tuntuvat liikkuvan jossakin tanssin, teatterin ja performanssin välimaastossa, eikä niissä välttämättä oteta tanssiaskeltakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Silti työskentely on fyysisyydestä ammentavaa ja teokset sijoittuvat nykytanssin genreen. Toki työskentelen myös perinteisemmissä liikkeellisissä teoksissa, jotka hahmottuvat alaan vihkiytymättömällekin tanssiksi. Vapaa-ajalla saatan käydä improilemassa itsekseni tai konemusiikkitapahtumissa irrottelemassa.

Milloin ja miten aloitit tanssimisen?

Tanssi ja teatteri olivat aina kiinnostaneet, mutta nuoruus kului telinevoimistelun parissa eikä niihin aika riittänyt. Olin hetkittäin hieman kateellinen kavereilleni, jotka harrastivat teatteria tai kävivät katutanssitunneilla, ajattelin että tuo olisi niin siistiä. Kun urheilu-ura sitten loppui ja aloitin opinnot liikuntatieteellisessä, hakeuduin kesällä 2000 Ainolan kesäteatteriin sekä aloitin samana syksynä streetdance-tunnit tanssikoulu Saralla. Olin tuolloin 21-vuotias. Samoihin aikoihin ystäväni houkutteli mukaan tanssiteatteri Krampin toimintaan ja pääsin musikaaliavustajaksi Jyväskylän kaupunginteatteriin. Vähitellen lisäsin valikoimiini yliopistoliikunnan jazz- ja modernin tanssin tunteja, sekä opintoihin satunnaisia tanssipedagokiikan kursseja. Oppia kertyi sen verran, että vuonna 2004 pääsin opiskelemaan Teatterikorkeakouluun tanssitaiteen laitokselle ja sillä tiellä olen edelleen.

Oletko koskaan kohdannut ennakkoluuloja omaa uravalintaasi kohtaan?

Varsinaisia ennakkoluuloja en koe kohtaavani, mutta ihmiset saattavat hieman yllättyä jos ammatti tulee puheeksi. Tanssijan ammatti ei ehkä ole se kaikkein tyypillisin valinta, varsinkaan miehelle. Pitkälti kyse taitaa olla siitä, etteivät ihmiset aivan tiedä mistä nykytanssijan arki koostuu tai kuinka laaja-alaisesta taidemuodosta on kyse. Mielikuva saattaa olla balettitanssijan työstä, mutta nykytanssijan kohdalla lyö tyhjää. Eikä välttämättä ole koskaan käynyt katsomassa yhtään nykytanssiesitystä. Olenkin kuullut tuttavien suusta: ”No nyt minä ymmärrän mitä oikein teet työksesi”, kun he ovat käyneet katsomassa jonkin esityksen. Ja tarkentavia kysymyksiä alkaa tulla: ”Kuinka teos valmistuu, kuinka kauan olette treenanneet, miten tuo kohtaus tehtiin?”

Opiskelun tai ammattilaisuuden alkuaikoina jotkut saattoivat myös kysyä alalla toimivien miesten seksuaalisesta suuntautumisesta. Jonkinlainen stereotypia miestanssijasta oli ehkä mielessä ja sille kaivattiin vahvistusta tai kumoamista. Mutta nyt en muista näitä pitkään aikaan enää tulleen, mieskuva on kenties väljentynyt ja ajat muuttuneet ja hyvä niin.

Mistä inspiroidut?

Inspiroidun ryhmätyöstä ja ryhmään kuulumisesta, hetkistä kun tuntuu että yhdessä pyritään kohti maalia, homma luistaa ja ideat lentävät. Inspiroidun myös siitä kun näen muiden esiintyvän, heittäytyvän ja nauttivan hommasta. Inspiroidun itseeni kolahtavasta taiteesta, esimerkiksi vähän aikaa sitten kävin taidenäyttelyssä joka tuntui avaavan omaakin ajattelua: näinkin voi tehdä.

Miten rohkaisisit muita tanssista kiinnostuneita heittäytymään tanssin pariin?

Fiilis edellä, vaikka yksin olohuoneessa jos julkisesti tanssiminen tuntuu paineiselta. Usein ihmisillä on jokin kuva päässä miltä tanssimisen pitäisi näyttää. He vertaavat itseään tähän kuvaan ja toteavat että en osaa tanssia. Sen sijaan kehottaisin keskittymään omaan tanssin kokemukseen, milloin minusta itsestäni tuntuu että tanssin. Improvisaatio on hyvä lähtökohta tähän, vaikka se aluksi saattaakin jännittää. Sitten antaa vain mennä, eikä yritä järkeistää mistä liikkeet kumpuavat tai miksi liikun juuri näin. Nauttii vaan matkasta. Niin kauan kun ei olla tekemässä esitystä tai pyritä tiettyyn täsmälliseen tyyliin, on ulkoisen muodon tuijottaminen toissijaista.

Toki myös erilaisia tanssitunteja on aloittelijoille rutkasti tarjolla. Voi vaikka miettiä minkälainen musiikki saa minut liikkumaan ja mennä sellaiselle tunnille. Tai millä tyylillä haluaisin oppia liikkumaan ja mennä sellaiselle tunnille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aventuristi. Kuva: Mauri Tahvonen

Mieleenpainuvin tanssimuistosi?

Vaikea nimetä mitään tiettyä. Mutta ehkä ne ovat ne hetket, kun ylimääräinen jännitys karisee ja uskaltaa antaa vain mennä. Ei enää suorita askelia tai pidättele itseään. Usein hetkeen liittyy se, että kroppa on jo sopivan lämmin ja saa liikkua riittävän isosti. Tulee olo että tämä on parasta ikinä ja tekee mieli vain liikkua hengästykseen saakka ja sen yli. Tanssii oikeasti.

Mitä haluaisit saavuttaa tanssijana?

Aina vaan haluaisin oppia enemmän, laaja-alaisemmin ja saada lisää kokemusta ja näkemystä. Eli päästä tekemään lisää. Oma työkalupakki kasvaa koko ajan ja vanha koirakin oppii uusia temppuja, jos vain haluaa. Koskaan ei tule valmista. Itse kiinnostun helposti uusista asioista ja tykkään tehdä monipuolisesti, myös tanssin ulkopuolella. Nekin kuitenkin enemmän tai vähemmän siirtyvät ja vaikuttavat myös tanssimiseeni.

Toukokuu: Elli Pulkkinen


TOUKOKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: ELLI PULKKINEN

Kevät. Kuva: Matti Häyrynen

Kevät. Kuva: Matti Häyrynen

Kuuntele Radio Jyväskylän haastattelu

Esiintymiset: 

La 21.5.2016 klo 15 Kevät -soolo + työpaja / Yläkaupungin yö, Kauppakatu (ent. Tiimarin edusta). Vapaa pääsy!

Su 22.5.2016 klo 18 Tuija Nikkilä: Naisen osa(t). Tanssi: Elli Pulkkinen, Teija Häyrynen, Kirsi Keisanen. Talliteatteri Julius. Liput 20 €, varaathan ennakkoon, paikkoja on rajoitetusti, 044-3699700 tai tuija.nikkila@jyvaskylantanssiopisto.org.

Tilattavat esitykset:
Elli Pulkkinen: Kevät -soolo. Kts. lisätietoja täältä.
Elli Pulkkinen: Tanssi elämälle! Kts. lisätietoja täältä.

 

HENKILÖKUVA

Mitä tanssit?

Tanssin nykytanssia ja improvisoin. Opetan myös jazz-tanssia tällä hetkellä. Hetken tanssi voisi olla hyvä sana kuvaamaan niitä tansseja jotka syntyvät aina uudelleen erilaisina, esimerkiksi vanhustenhoidon yksiköissä.

Tunteet ovat minulle tärkeitä tanssissa. Niin ne tunteet joita liike minussa herättää kuin myös se, millaista liikettä jokin tunne tuottaa. Tärkeitä ovat myös tunteet joita tanssini herättää yleisössä.

Milloin ja miten aloitit tanssimisen?

Naisen tulee. Kuva: Matti Häyrynen

Naisen tulee. Kuva: Matti Häyrynen

Aloitin tanssin harrastamisen 11-vuotiaana, jolloin täräytinkin suoraan disco- ja showtanssin Keski-Suomen karsintoihin. Perhetuttumme Elina Torppa (nyk. Wuethrich) teki minulle soolon ja muistaakseni sitä harjoiteltiin lähinnä olohuoneessa, ehkä myös jossakin salissa.

Minulla on myös voimistelutausta. Olin pienestä asti harrastanut aktiivisesti telinevoimistelua ja rytmistä kilpavoimistelua, joten monet voimistelutemput ja -liikkeet oli hallussa. Niinpä Elinan kanssa tehty esitys kulki jotakuinkin niin, että saavuin lavalle kumarassa, kävelykeppiin nojautuen ja pukeutuneena vanhaksi mummoksi. Musiikki alkoi soida, mummon vaatteet lennellä ja liikkeetkin kävivät lennokkaammiksi. Lopulta poistuin lavalta kärrynpyörillä. Taikatemppu! Yksin lavalle meno ei jännittänyt nuoresta iästä huolimatta. Olin tottunut kilpailemaan yksilölajissa.

Sijoituin kilpailussa hyvin, sillä nuorten sarjassa ei ollut muita osallistujia. Tästä kokemuksesta ja Elinan houkuttelusta innostuneena hakeuduin tanssitunneille. Ensimmäiset opettajani olivat Tarja Sara ja Mikko Ahlgren.

Mistä inspiroidut?

Ensimmäiseksi mieleeni tulee musiikki. Esimerkiksi tunteisiin menevä melodia saa minut näkemään uusia tanssikohtauksia, värimaailman ja liikelaatuja. Minua inspiroivat myös tyhjät tilat ja ympäristöt, joissa ei ole valmiiksi mitään ja joissa saa alusta saakka luoda uutta. Silloin ensimmäinen ajatukseni on, että tässähän voisi tapahtua jotain! Ehkä senkin vuoksi työskentely esim. pitkäaikaishoidon osastoilla kiinnostaa minua. Näen mielessäni pieniä performansseja, odottamattomissa paikoissa.

Minua inspiroivat myös luonto, vuodenajat, metsäretket, eläimet, ihmiset, laulujen sanat, leikit ja monet muut asiat.

Miten ja miksi kiinnostuit taiteen tekemisestä ikäihmisten parissa?

Koen, että olen aina viihtynyt hyvin ikäihmisten seurassa. Oma mummoni oli minulle tärkeä hahmo. Hänen vielä eläessä kävimme monet syvälliset keskustelut, etenkin hänen viimeisinä vuosinaan. Mummo oli ajassa kiinni, vaikka muisti hieman jo reistailikin. Hän oli alati kiinnostunut maailmanmenosta. Puhuimme usein tanssista, sillä tanssi oli lähellä myös hänen sydäntään: hän usein muistelikin, kuinka kotona oli tempaistu matot syrjään ja laitettu tanssiksi.

Opiskeluaikoina Kuopiossa 2006 pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan ja näkemään työskentelyä ikäihmisten parissa. Siinä vaiheessa sellainen työskentely ei vielä kiinnostanut, vaan kiinnostukseni suuntautui omaan tanssijuuteeni ns. perinteisemmille yleisöille. En kokenut itseäni yhtään valmiiksi ikäihmisten kanssa työskentelyyn, vaan oli päästävä vielä ulkomaille tanssimaan ja opiskelemaan lisää.

Maalta kaupunkiin.

Maalta kaupunkiin.

Vuoden 2012 lopulla tehdessäni paluuta Jyväskylään, teimme Kirsi Keisasen kanssa Maalta kaupunkiin -nimisen tanssiteoksen ikäihmisille. Sen jälkeen ikäihmisille suunnattujen tanssityöpajojen ohjaaminen Jyväskylän Kulttuuripalveluiden Taideapteekissa tuli tutuksi. Syksyllä 2013 ohjasin lisäksi Keski-Suomen Tanssin Keskuksen Ikiliike- ryhmää. Ikiliike oli seniori-ikäisille suunnattu tanssiryhmä, jonka kanssa tanssimme, harjoittelimme koreografiaa ja esiinnyimme useissa tilaisuuksissa Jyväskylässä. Ennen vuotta 2012 olin lisäksi työskennellyt monien muiden erityisryhmien kanssa: niin erityislasten kuin päihde- ja mielenterveyskuntoutujienkin kanssa.

Vaikka aluksi ikäihmisten pariin meneminen jännitti, huomasin kiinnostuvani enenevässä määrin niistä mahdollisuuksista mitä meillä on yhdessä tanssiessa. Koin ja koen edelleen, että oman tanssijuuteni (ja ihmisyyteni) kehittymisen kannalta ikäihmiset ovat erittäin rikasta ja ravinteikasta maaperää.

Minulle tulee poikkeuksetta aina myös hyvä mieli käydessäni ikäihmisten keskuudessa – tanssimassa tai tanssittamassa – vaikka se mitä näen ei välttämättä ole aina pelkkää iloa. Siksi haluan jatkaa. Kenties tämä on minun tapani yhdistää taiteilijuus ja hyväntekijyys.

Mieleenpainuvin tanssimuistosi?

Elämän tanssi

Elämän tanssi

Olen saanut tanssia perinteisissä näyttämötiloissa, isoille ja pienille yleisöille, kotimaassa ja ulkomailla, mutta mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Erääseen päiväkeskukseen mennessäni huomasin jännittyväni, kun näin että lähes koko minua odottava kööri koostui miehistä. Usein on nimittäin niin, että valtaosa ikäihmisistä joille esiinnyn tai joille pidän työpajoja, ovat naisia. Hetken ehdin jo tuumata, stereotyyppisesti ehkä, että mitähän herrat mahtavat ajatella suunnittelemastani; luvassa olisi ”kukkien kasvatus” –tanssia ja syksyn lehtien lennätystä tanssin keinoin.

Kävikin niin, että herroilla riitti juttua ja välillä teimme tansseja. Tuokion jälkeen jäin vielä juomaan pullakahvit heidän kanssaan ja turisimme lisää. Eräs herroista tarjoutui jopa ennustamaan minulle kädestä. Tämän kyseisen ennustuksen tulen muistamaan lopun ikääni.

Millaisena tanssijana ja missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

Toivottavasti kokemuksista viisastuneena ja voimaantuneena! Toivon, että 10 vuoden päästä tanssi ja liike ovat raivanneet tietään lisää ja tulleet kiinteäksi osaksi erilaisten yhteisöjen elämää niin kouluissa, päiväkodeissa kuin vanhustenhoidossakin.

Toivon, että saan tanssia monenlaisille yleisöille, tanssittaa ihmisiä monissa yhteisöissä ja että ympärillä on enenevässä määrin tanssin tekijöitä joiden kanssa jakaa ajatuksia ja kokemuksia.

Poikamiestyttö. Kuva: Matti Häyrynen

Poikamiestyttö. Kuva: Matti Häyrynen

 

 

 

 

 

 

Huhtikuu: Elina Häyrynen

HUHTIKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: ELINA HÄYRYNEN

Radio Jyväskylän haastattelun voit kuunnella tästä linkistä.

UPM08_matti_hayrynen 056jpeg

Elina Häyrynen on jyväskyläläislähtöinen, Helsingissä asuva tanssitaiteilija. Hän on Tanssiryhmä Off/Balancen perustajajäsen ja taiteellinen johtaja. Elinan on viime vuosina voinut nähdä tanssimassa mm. Tanssiryhmä Off/Balancen teoksissa Hutiklubi, Vapaa pudotus ja Void.

HENKILÖKUVA

Mitä tanssit?_MG_2688
Olen nykytanssija. Ja se onneksi voi tarkoittaa aikalailla mitä vaan! Tanssiteokset voivat sisältää hyvinkin monenlaista liikettä ja erityyppistä esiintymistä, joten koen että kaikesta kokemuksesta, jota olen elämäni aikana saanut eri tanssilajeista, esiintymisestä ja liikkumisen muodoista, on ollut hyötyä tässä ammatissa.

Varhaisin tanssimuistosi?
Olen tanssinut ihan pienestä pitäen sekä kulkenut mukana äitini tanssitreeneissä vauvasta saakka, joten on vaikea muistaa selkeää ensimmäistä tanssimuistoa. Tanssi on ollut elämässäni mukana aina. Muutama tanssiin liittyvä selkeä muisto kuitenkin lapsuudesta löytyy. Muistan leikkineeni kahden mielikuvitusystäväni kanssa grand jeté- kilpailua, eli kuka hyppää hienoimman suuren balettihypyn, jossa jalat aukeavat spagaattiin ilmassa. Tanssi oli vahvasti mukana leikeissä koko lapsuuden. Pari vuotta nuoremmalla pikkuveljellänikin oli tanssihame, joka vedettiin päälle säännöllisesti leikkejä varten.

VapaaPudotus2Mistä inspiroidut?
Inspiroidun hienoista tanssiteoksista. Erityisesti huomaan usein inspiroituvani upeista esiintyjistä oli taiteenlaji mikä tahansa. Ehkä siksi, että olen itsekin tanssija enkä niinkään koreografi. Välillä tosin huomaan, että tanssia katsoessani olen vähän liian analyyttinen enkä heittäydy taidekokemuksen vietäväksi niin helposti kuin jonkun muun taiteenalan äärellä. Kulutan toki muutakin taidetta, mutta ehkäpä pitäisi vielä enemmän suunnata katsomaan esimerkiksi kuvataidetta, elokuvaa ja musiikkia.

Suurin saavutuksesi tähän mennessä tanssijana?
Suurin saavutukseni on se, että olen työskennellyt nykytanssijana vuodesta 2009 ja jonkin verran jo kouluaikana ennen sitä. Tämä ei ole kovinkaan helppo ala työllistyä, kun resursseja on vähän ja hyviä tekijöitä paljon. Olen kiitollinen kaikille työnantajilleni ja kohdalleni osuneille myönteisille apurahapäätöksille.

Jos tarkemmin haluaa eritellä asioita, joista olen urallani ylpeä ja iloinen niin, ensimmäisenä tulee mieleen se, että sain opiskella ja työskennellä Hollannissa kansainvälisessä ympäristössä sekä oppia sitä kautta tanssista, itsestäni ja maailmasta. Toinen mainittava asia on ulkomailla esiintyminen, joka on ollut ikimuistoista; olen saanut esiintyä mm. Susanna Leinonen Companyn kanssa Aasiassa, Euroopassa ja USA:ssa. Kolmantena asiana haluan nostaa esille oman tanssiryhmän, Off/Balancen, perustamisen Terhi Kuokkasen kanssa. Näin viiden toimintavuoden jälkeen ryhmä on vakiinnuttanut paikkansa tanssin kentällä, ja koenkin että vakiintuminen lämmittää mieltä ehkä vielä enemmän kuin itse ryhmän perustaminen.

Ikimuistoisin produktio ammattilaisena?Matolainen1_kuvaajaMattiHäyrynen
Jokainen produktio on erilainen ja sen puolesta ikimuistoinen. Harjoitus- plus esitysperiodit ovat myös niin lyhyitä, että mihinkään juttuun en ole kokenut leipääntyväni. Ennemminkin usein harmittaa, että joko tämän jutun esitykset olivat tässä. Nyt kun mietin työhistoriaani, niin yllättävän hyvin muistan ikimuistoisia ja selvästi mieleen painuneita asioita kaikista produktioista. Tuntuu, että jokaisella työllä on ollut minuun tanssijana vaikutusta.

Susanna Leinosen And the Line Begins to Blur ja Suo tihkua vihreä tammi sekä Sanna Myllylahden Closer to Heaven ovat siinä mielessä ikimuistoisia, että muistan selvästi kuinka innoissani ja kiitollinen olin näistä työtarjouksista heti Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi valmistuttuani. Tuntui tärkeältä päästä heti hommiin koulun jälkeen, koska varsinkin siinä vaiheessa jääminen tyhjän päälle pelotti.

Hauskin tanssimuisto vuosien varrelta?
Yksi hauskoista ja mieleen painuneista muistoista on, kun sain esiintyä duetolla Moskovassa Bolshoin isolla lavalla gaalassa, jossa Susanna Leinonen oli ehdolla koreografin palkintoon. Oli jopa hieman absurdia olla mukana tuossa isossa balettigaalassa nykytanssinumerolla, esiintyä kaltevalla balettilavalla ja seurata sivusta kun jopa kulisseissa oli video- ja valokuvaajia heti haastattelemassa ja bongaamassa venäläisiä superjulkkisbalettitanssijoita heidän variaatioidensa päätteeksi. Saimme myös loppukukituksessa käsittämättömät kukkalaitteet, joissa oli mm. muovisia vaaleanpunaisia timantteja. Jostain päähänpistosta kukka piti kuljettaa kotiin saakka ja se herätti hilpeyttä myös lentokentän turvatarkastuksessa.

_MG_1562-2Tanssiryhmä Off/Balance perustettiin Jyväskylään 2010. Mistä saitte Terhi Kuokkasen kanssa innostuksen perustaa ammattitanssiryhmän vanhaan kotikaupunkiinne?
Halusimme vastavalmistuneina tanssijoina Terhi Kuokkasen kanssa aktiivisesti työllistää itse itseämme sen sijaan, että odottelisimme kotisohvalla josko joku koreografi soittaisi ja pyytäisi töihin. Koimme tärkeäksi myös tuoda osaamistamme takaisin Jyväskylään kotiseuduille ja olla osaltamme laajentamassa keskisuomalaista taidetarjontaa.

En varmasti olisi lähtenyt hommaan yksin, vaan ehdottoman tärkeää oli, että meitä oli useampi tarpeeksi hullu lähdössä toteuttamaan tätä ideaa. Perustamispäätös tehtiin yhdessä Terhin sekä silloisen tuottajamme Johanna Muhosen kanssa. Alusta asti oli selvää, että tehdään tämä kunnolla sekä tähdätään pitkäjänteiseen ja kasvavaan toimintaan.

Mitä odotat tulevaisuudelta tanssijana?
Toivon saavani työskennellä tanssijana vielä pitkään ja monipuolisesti. Haaveilen siitä, että tanssin asema yhteiskunnassa vielä nousee ja työolosuhteet paranevat. Mielenkiinnolla odotan myös mitä Tanssin Talon saaminen Helsinkiin tuo tullessaan.

kynnyksellä1

Kuvat: Katoamispisteitä / Kynnyksellä / Vapaa pudotus / Matolainen
Kuvaaja: Matti Häyrynen

 

 

 

 

Maaliskuu: Teija Häyrynen

MAALISKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: TEIJA HÄYRYNENTeija3

Haastattelu:
kuuntele Radio Jyväskylän haastattelu.

ESITYKSET

Naisen osa(t)
12.3. klo 18, 13.3. klo 17, 9.4. klo 18, 10.4. klo 17, 24.4. klo 14
Talliteatteri Julius, Hämeenpohjantie 50, 40520 Jyväskylä
Koreografia: Tuija Nikkilä
Tanssi: Teija Häyrynen, Elli Pulkkinen, Kirsi Keisanen
Naisen osa(t) pohtii sitä, mitä naisen ulkonäöltä, vartalolta ja käytökseltä on vaadittu, vaaditaan yhä ja kuka vaatii. Miten naisen vartaloa on kautta aikojen muokattu ja mitä nainen on tehnyt itse itselleen vastatakseen kulloisenkin aikakauden kulttuurin kauneuskäsityksiä?
Liput 20 €, varaukset ennakkoon (paikkoja rajoitetusti) 044-3699700 tai tuija.nikkila@jyvaskylantanssiopisto.org.

Tätitrio: PimPamPom
20.3. klo 10.30, Jyväskylän Kangas, Pergamenttihalli
Käsikirjoitus, koreografia, musiikki ja visualisointi: Teija Häyrynen (tanssi), Leena Pantsu (musiikki) ja Sonja Vectomov (kuvataide)
Monitaiteellinen ja osallistava esitys vauvaperheille ja monisukupolviselle yhteisölle
Ilmaisesitys. Esitys on osa Jyväskylän Päivien Kangas kaikin aistein -ohjelmakokonaisuutta. Kts. koko päivän ohjelma täältä


HENKILÖKUVA – TEIJA HÄYRYNEN

Mitä tanssit?
Tanssin nykytanssia kaikissa muodoissaan. Teen improvisaatiota ja hoidan kehoani baletilla. Erityinen minulle on thai-tanssi.

Mikä inspiroi Teija5sinua?
Minua inspiroivat ihmiset, työryhmä, yleisö, osallistujat ja luonto. Kun teen työryhmässä töitä, nautin uusien avauksien ja näkökulmien rakentamisesta yhdessä muiden kanssa. Jos esityksessäni puolestaan on vuorovaikutuksellinen elementti, on todella inspiroivaa saada impulsseja yleisöltä esitykseeni. Vuorovaikutuksellisen tanssin hienous on päästä tanssin kautta osalliseksi osallistujille omimpiin aiheisiin ja teemoihin.

Luonto on minulle oma henkisen keskittymisen paikkani. Tanssin luonnossa ja purjehdin. Keskisuomalainen metsä ja upea Päijänne antavat minulle paljon. Esimerkiksi teos Elämän puu syntyi luonnossa ja luonnon vaikutuksesta. Luonto mahdollistaa minulle myös mielen tyhjennyksen; siellä saan tyhjentää mieleni kohinasta ja avautua uusille asioille.

Mikä houkutteli tanssin pariin?
Äitini on kertonut minulle tämän tarinan; olin kolmevuotiaana äitini kanssa Jyväskylän kaupunginteatterissa katsomassa oppilasesitystä. Karkasin äidiltä ilman lupaa ja kiipesin näyttämölle. Äitini huolestui mutta ryhmän opettaja oli sanonut että ”antakaa lapsen tanssia!”. Näin sain mennä esitykseen joukon jatkoksi. Kotona puolestani laitoin musiikin päälle, raivasin tyhjän tilan huoneeseen ja lähdin liikkeen keinoin ilmaisemaan itseäni. Se oli nimenomaan ilmaisu, joka tanssissa kiinnosti. Tanssiessa sain olla eri rooleissa haltijana, peikkona sekä tuulena ja tätä kautta toteuttaa itseäni.

Kehoni on aina kaivannut fyysistä tekemistä, olen aina halunnut liikkua. Lapsena kävin myös voimistelutunneilla, mutta 9-vuotiaana menin Jyväskylän kaupunginteatterin balettikouluun. Tästä lähti liikkeelle innokas treenaaminen tanssin parissa.

Millaista oli toimia tanssijana 70- ja 80-luvun Jyväskylässä?
1970-luvulla Jyväskylässä toimi Kaupunginteatterin balettikoulu ja sain olla siellä tanssijana mukana. Teimme vuosittain pienoisbaletteja ja esiinnyimme kaupunginteatterin näyttämöllä. 1980-luvulla olin perustamassa Tanssiteatteri Lentoa yhdessä Maarit Ylösen ja Maria Wennströmin kanssa, Jyväskylän ensimmäistä ammattitanssiteatteria. Esiinnyimme valtakunnallisesti ympäri Suomea. Meillä oli ohjaaja ja myös nimekkäitä vierailijoita kuten Virpi Pahkinen ja Teemu Kyytinen. Teimme töitä tosissamme ja ammattimaisesti. Ammattitanssiteatterin synty oli Keski-Suomessa merkittävä asia. Toki paljon teimme talkoilla ja saimme apurahoja. Jossain vaiheessa apurahat niukkenivat. Yrittäjähenkisyyttä on aina tarvittu tanssin ammattilaisena työskentelemisessä.naisenosat netti

Mielestäni 1980-luvulla Jyväskylässä ja Keski-Suomessa tapahtui tanssin uudelleen organisoituminen. Jyväskylään perustettiin Tanssikoulu Sara ja pääsin mukaan myös sen toimintaan. Tanssikoulu Sara kasvatti tanssin kenttää ja loi Jyväskylään tanssille maaperää. Lisäksi tanssin läänintaiteilijat veivät alaa vahvasti isoilla harppauksilla eteenpäin; he avasivat meille tanssijoille upeita uusia väyliä, joiden avulla pystyimme paremmin työllistämään itseämme. Lisäksi tuolloin perustettiin Jyväskylän taidetanssiyhdistys, joka nykyään on Keski-Suomen Tanssin Keskus.

Ikimuistoisimmat projektisi?
Yksi huikeimmista kokemuksista on ollut Jyväskylän yliopiston 150-vuotispromootio. Tilaisuudessa esitettiin Kai Niemisen teos Ritorno…, Paluu…. Teoksen teema oli huikea, vaikuttava. Tanssin yksin valtavan yleisön edessä, sinfoniaorkesterin säestäessä. Presidenttipari oli läsnä ja tilaisuuden luonne oli erityisen juhlava. Tässä tilaisuudessa tapahtui se mikä tanssissa parhaimmillaan; hetkessä eläminen. Juuri se tekee tanssitaiteesta niin erityisen. Keskityin luomaan vain tämän yhden esityksen ja kun esitys oli ohi, siitä ei jäänyt jäljelle mitään muuta kuin muistoja. Se oli vain se yksi kerta.

Toinen ikimuistoinen teokseni on Panu Varstalan koreografia Onerva. Teoksessa oli hieno työstöprosessi; menimme perusteellisen syvälle teemaan Onervan tekstien ja elämänkerran kautta. Lavalla oli monta Onervaa yhtä aikaa, ja jokainen löysi aiheesta itselleen kosketuspintaa. Teoksessa oli mukana upeita kollegoita ja se oli hieno, väkevä, monitaiteellinen teos. Saimme esittää sitä Keski-Suomen lisäksi myös muualla, kuten Helsingissä Ateneumissa ja Ruotsissa.

Kolmas muistoni sijoittuu ulkomaille. Olimme perheen kanssa 1990-1991 kaksi vuotta Laosissa, jossa pääsin myös toimimaan tanssijana. Laosin rajat olivat vielä tuolloin suljetut ja minut haastatteli Laosin ministeri, joka päätti, pääsenkö mukaan Laosin valtion tanssiryhmään. Alun perin en edes pyytänyt yksityisopetusta mutta päädyin onnekseni saamaan sitä. Minä opetin heille balettia, sain vastalahjaksi thai-tanssin opetusta. Opin thai-tanssin 48 asentoa ja kun osasin tarpeeksi, sain mennä tanssiryhmään tanssimaan. Viimeiset 6kk, jotka vietimme Laosissa, sain jopa esiintyä ryhmän kanssa. Olin ainut länsimaalainen ryhmässä. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta sain vahvan kosketuspinnan kulttuuriin liikkeen kautta. Thai-tanssin liikekieli on täysin erilaista kuin Suomessa, liikkeetkin tanssitaan yhdellä neliömetrin alueella. Jälkeenpäin kun muistelen noita vuosia, mietin oliko tämä edes totta.

onerva1Kuva teoksesta Onerva.

Tärkeintä tanssin ammattilaisuudessa?
Olen avoin ja haluan kehittyä sekä tutkia, miten tanssilla voi vastata eteen tuleviin haasteisiin. Minulle tärkeää ammattilaisuudessa on havainnointi. Ammattilaisena minulle sopii se että en pysy paikallani vaan kehityn yhdessä yhteiskunnan muutoksen kanssa. Haluan tuoda tanssin ammattilaisen näkökulman asioihin; tanssitaiteilijana minun tehtävänäni on tuoda arjkäsientanssien ilmiöt esille toisella kielellä. Tanssin kielellä. Tällä tavoin tuttukin asia voi saada tanssin keinoin raikkaan ja uuden näkökulman.

Erään kerran sain esimerkiksi työskennellä palvelutalojen saattohoitoasukkaiden kanssa, jotka elävät viimeisiä vaiheitaan. Minulta kysyttiin, mitä voin tuoda saattohoitoasukkaille tanssin keinoin? Näin tässä tanssille vahvan tarpeen, mietin ja suunnittelin. Tästä syntyi Käsien Tanssi. Samalla siitä kehittyi uusi tanssimenetelmä itselleni.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa tanssijana?
On ollut upeaa elää nämä vuosikymmenet tanssijana ja huomata miten valtavasti tanssin asema on kehittynyt sekä Keski-Suomessa että Suomessa. Sitä kautta omatkin unelmat ovat hyvin paljon toteutuneet. Vielä unelmoisin näkeväni sen päivän, kun tanssikasvatus olisi juurtunut osaksi varhaiskasvatusta ja peruskoulutusta tasavertaisesti musiikin ja kuvataideopetuksen rinnalle. Se luovuus, tunteiden käsittely ja ilmaisu, mitä tanssikasvatus mahdollistaisi lapsille, olisi todella tarpeen nykypäivänä. Se on unelmani, että saisin todeta että tanssi saa sille kuuluvan arvon taidekasvatuksessa ja varhaiskasvatuksessa.

Kuvat: Teija Häyrynen, Naisen Osat, Onerva, Käsien tanssi.
Kuvaaja: Matti Häyrynen

Helmikuu: Anne-Maarit Kinnunen

AnneHELMIKUUN TANSSIJA VALOKEILASSA: ANNE-MAARIT KINNUNEN

Haastattelu:
Kuuntele Radio Jyväskylän haastattelu.

Esiintymiset:
13.2. klo 14 Iltapäiväkahvit laulun ja tanssin siivittämänä. Pergamenttihalli / Jyväskylän Kangas. Anne-Maarit Kinnuselta work-in-process -esitys Tanssillisesta näyttelyopastuksesta, jossa Anne-Maarit tulkitsee Anselm Kieferin taideteoksia. Lisätietoa.
29.2. klo 12, 14 ja 16 Tanssillinen näyttelyopastus + työpaja. Serlachius-museot, Gösta /Mänttä. Toteutetaan yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa. Lisätietoja.

 

HENKILÖKUVA

Anne-Maarit Kinnunen026-2
Freelance-tanssija / tanssinopettaja
Tanssitaiteen kandidaatti 2006 / Trinity Laban, BA (Hons) Dance Theatre

Työskentelen tällä hetkellä soolotanssijana. Ennen Suomeen muuttoa tanssin erilaisissa ja erikokoisissa ryhmissä / kokoonpanoissa. Tanssijana olen työskennellyt pääasiassa poikkitaiteellisissa projekteissa projektimuotoisesti. Lisäksi toimin tanssinopettajana Koskelan tanssilla Äänekoskella sekä Jyväskylän Tanssiopistolla. Opetan nykytanssia ja jazz/nykytanssia.

Mitä tanssit?

Tanssin nykytanssia. Tunnen että nykytanssin liikekieli on ominta minulle. Nautin oman liikkeen tuottamisesta sekä improvisaatiosta. Ominta minulle on tanssia käsillä. Tällä hetkellä minua inspiroivat ympyrät ja kaaret.

Modernin tanssin puolelta sydäntäni lähellä on Limón –tekniikka, jota olen opiskellut Lontoossa ja New Yorkissa. Limón –tekniikka on Jose Limónin kehittämä modernin tanssin tyyli (Doris Humphreyn oppien pohjalta), jossa kantavana ideana on tasapainon menettäminen ja sen palauttaminen fall and recovery. Tanssiessa käytetään paljon swingejä ja työskennellään hengityksen kanssa liikefraasien toteuttamisessa. Tekniikka on tuntunut omimmalta omaan kehooni. Se on haastavaa ja hyvin monipuolinen tapa tanssia. Liikkeillä on aina palauttava vastaliike ja voimalla vastavoima. Tämä kiehtoo minua. Kaikki liikkuminen on näiden muodostamaa kaatumisen vastustamista ja sille periksi antamista.

Anne_Maarit1Kuvaile itseäsi esiintyjänä

Esiintyjänä olen hyvin ekspressiivinen. Pidän dramaattisista tunteista ja niiden näyttämisestä. Arkielämässä draama ja suuret tunteet eivät näyttäydy kovinkaan voimakkaina, joten tanssin kautta näiden tunteiden näyttäminen tuntuu luonnolliselta. Olen hyvin tarkka liikkeen tuottamisen kanssa. Mietin tarkkaan kuinka käytän voimaa, ajoitusta ja energiaa, joiden avulla pyrin antamaan liikkeelle sen merkityksen. Esiintyessä haluan yleisön hyppäävän mukaan siihen maailmaan jota liikkeen kautta luon.

Varhaisin tanssimuistosi

Olen tanssinut koulussa kansantansseja ja ne ovat varmasti ensimmäisiä tanssimuistikuviani. Tai tonttutanssit joulujuhlissa. Kuitenkin ensimmäinen todella sykähdyttävä tanssimuistoni on 1990-luvulta, kun joulun alla tv:ssä esitettiin Jiri Kylianin teos. Teos oli niin vaikuttava ja mukaansatempaava, että päädyin tanssimaan ympäri kotimme olohuonetta ajatellen, että tuota minäkin haluan tehdä. Silloin en vielä käynyt tanssitunneilla, joten tanssini oli syvältä sisältä kumpuavaa ilottelua. Se ilo ja innostus tanssiin on säilynyt tähän päivään saakka. Jiri Kylian on edelleen yksi lempikoreografeistani.

Ikimuistoisimmat projektisi

Stefania Mylonan Dr. Adder ja Johann Björkvinssonin The Black Piece.

Stefania Mylonan teoksessa työryhmä oli aivan mieletön. Työryhmä muodostui tanssijoista, joiden kemiat synkkasivat. Huumoria tarvittiin tämän fyysisesti rankan teoksen kehittelyssä, joten työryhmän hyvä henki teki raskaasta työskentelystä todella hauskaa. Tässä teoksessa esiintyvät tanssijat edustivat Lontoon tanssikentän monikansallista joukkoa. Meitä oli Brasiliasta, Portugalista, Saksasta, Kreikasta, pari brittiä ja minä Suomesta. Tässä teoksessa esiintyneiden tanssijoiden kanssa työskentelin vielä useissa projekteissa ennen Suomeen paluuta. Teos itsessään oli myös jotain ihan uutta. Mylonan työt käsittelevät vääristynyttä kehoa both in terms of dance language and style of movement.

Björkvinssonin biisissä löysin omia vahvuuksiani tanssijana. Teoksen esityspaikka oli myös ikimuistoinen; London Bridge metroaseman alla olevassa vanhassa viinikellarissa, joka oli valtavan kokoinen.

 

Public space-1


Tärkeintä sinulle tanssijuudessa

Oma aika itselle, tanssille, taiteilijuudelle ja niiden tutkimiselle. Itseni jatkuva kehittäminen ja kasvaminen. Oman taiteilijuuden ruokkiminen esimerkiksi taidenäyttelyiden, esitysten, hyvän ruoan, matkustelun, ystävien, uusien ihmisten ja kulttuureiden, naurun ja pilateksen kautta.

Tulevaisuuden unelmasi tanssijana

Että saisin tehdä tätä työtä koko lopun elämäni. Mahdollisimman monipuolisesti. Haaveenani on kehittyä tanssintekijänä ja esiintyjänä, viedä tanssia uusiin yhteisöihin ja antaa ihmisille mahdollisuus kokea tanssia niin katsojana kuin liikkujanakin.


PROJEKTIN KUVAUS

Tanssija Valokeilassa –projektin tavoitteena on tehdä tanssitaiteesta entistä näkyvämpää Keski-Suomessa; alueella on vahva ammattitanssijoiden verkosto, jotka tekevät monipuolisesti työtä tanssin kentällä. Suurelle yleisölle tanssijoiden työstä näkyy kuitenkin vain lopullinen tuote, kuten esitys tai työpaja, mutta ei siihen johtanut työ tai sen monimuotoiset erityispiirteet ja haasteet. Tanssija Valokeilassa avaa yleisölle ammattitanssijuutta aidosti ja rehellisesti pureutuen vuoden aikana 6-8 tanssijan arkeen ja elämään uusista kiinnostavista näkökulmista.

Tanssija Valokeilassa  koostuu neljästä osa-alueesta; tanssijan henkilökuvasta, haastattelusta, julkisesta esiintymisestä ja tanssikouluvierailusta. Jokaisesta tanssijasta tuotetaan toimitettu haastattelu Radio Jyväskylässä, jossa syvennytään kutakin tanssijaa henkilökohtaisesti koskettavaan aiheeseen, kuten esimerkiksi opettajuuden ja taiteilijuuden yhdistämiseen, koreografian luomiseen omaelämänkerralliselta pohjalta tai tanssijan työhön osana palvelutalojen arkea. Lisäksi Keski-Suomen Tanssin Keskuksen internetsivuilla ja sosiaalisessa mediassa julkaistaan tanssijoiden henkilökuvat, joiden kautta voi tutustua tanssijoiden tanssitaustaan ja ajankohtaisiin projekteihin. Jokaisella Tanssija Valokeilassa –tanssijalla on myös julkinen esiintyminen tai esiintymisiä, jossa yleisö pääsee näkemään tanssijan lavalla työssään. Esitykset tuottaa Keski-Suomen Tanssin Keskus yhteistyössä yhteistyökumppaniensa kanssa. Lisäksi kukin tanssija vierailee tanssikoulussa kertomassa 1-3 erityiskoulutusryhmälle tanssijan ammatista ja arjesta.

Tanssija Valokeilassa toteutetaan Keski-Suomen Tanssin Keskuksen ja Radio Jyväskylän yhteistyönä.

Lisätietoja: Tuottaja Johanna Muhonen, johanna.muhonen@tanssinkeskus.fi, 045 344 5136

 

Comments are closed