Joona Taipale

FT, dosentti) työskentelee Jyväskylän yliopistolla filosofian yliopistonlehtorina. Taipale väitteli vuonna 2009 ruumiinkokemuksen rakenteesta ja on tehnyt pitkään tutkimusta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Taipale on julkaissut tutkimuksia itseyden, toiseuden ja intersubjektiivisuuden kokemuksista, ja hän hyödyntää työssään niin filosofisia kuin psykoanalyyttisiakin lähteitä. Taipaleella on tällä hetkellä käynnissä kaksi suurempaa tutkimushanketta: Koneen säätiön rahoittama hanke tutkii monitieteisesti kokemusta itsen rajoista ja Suomen Akatemian rahoittama hanke selvittää sosiaalisen vuorovaikutuksen epäsymmetrisiä rakenteita.

Joskus arkielämän olosuhteet vaativat meiltä keskittyneempää ja yhtenäisempää olemisen tapaa, mutta meidän on tärkeää myös kyetä olemaan olemassa hajanaisemmalla tavalla, rentoutua, ”päästää irti”, ja olla pitämättä itseämme koossa. Käsittelen psykoanalyytikko Donald Winnicottin ajatuksia aiheesta. Winnicottin mukaan kyky rentoutua ja olla ”levällään” edellyttää turvallista koosteisuuden kokemusta, joka muodostuu jo varhaislapsuudessa. Ilman sitä tunnetta, hajanaisuuden tunne näyttäytyy uhkana. Esitelmäni käsittelee koosteisuuden ja hajanaisuuden välistä dynamiikkaa: näytän, kuinka WInnicottin mukaan lähtökohtainen hajanaisuuden tunne hiljalleen mahdollistaa koosteisuuden kokemuksen, ja kuinka tämä puolestaan mahdollistaa hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeän rentoumisen ja levälläänolemisen.